Blogi

8. huhti, 2017

 

Pyhärantaan suunniteltujen, PyhärantaTuuli Oy:n, Rohdaisten ja Kaunissaaren tuulivoimahankkeiden suunnittelutarveharkintaratkaisut hylättiin aikoinaan kunnanhallituksen käsittelyssä kuntalaisten voimakkaan vastustuksen vuoksi.

 

Kunnanhallinnossa hankkeita valmisteltiin täydellisessä hiljaisuudessa kuntalaisia kuulematta. Miksi?

 

 

 

 

 

PyhärantaTuuli Oy:n toimitusjohtaja Markku Suomi lähetti kunnanvaltuutetuille kirjelmän 31.8.2014 , jossa hän mainostaa hankkeen paikallisuutta ja tarjoaa, jos niin halutaan ymmärtää, valtuutetuille mahdollisuutta tulla hankkeeseen mukaan osaomistajina.

”Tervehdys

EU velvoittaa meitä kattamaan energiankulutuksesta 38% uusiutuvilla energialähteillä 2020 mennessä. Tuulivoima on uusiutuvaa, kotimaista, puhdasta lähienergiaa, joka lisää energiaomavaraisuutta. PyhärantaTuulen hanke on tarkoitettu Pyhärantalaisten omaksi paikalliseksi tuulivoimahankkeeksi, jossa halukkaat voisivat olla mukana tuottamasta uusiutuvaa energiaa. Tästä nimi PyhärantaTuuli.

Terveisin Markku Suomi”

Saksalainen Epo Energy-yhtiö valmistelee Kemiönsaarella Nordanå-Lövbölen ja Gräsbölen tuulivoimahankkeita omistamansa Varsinais-Suomen Energia Oy / Egentliga Finlands Energi Ab:n kautta. EFE:n toimitusjohtajana toimii muuan saksalainen Ansgar Hahn.

Miten Kemiönsaari ja EFE liittyvät Pyhärantaan?

Pyhärannan kunnan torppaaman neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen käsittelyn yhteydessä kunnanhallituksen esityslistan liitteeksi oli liitetty (käsittelyyn kuulumaton) ”Laskelma kiinteistöverotuloista”. Laskelma oli ilmeisesti otettu mukaan liitteeksi, jotta voitaisiin edes jotenkin perustella kaavailtujen tuulivoimahankkeiden erinomaisuutta surkean kuntatalouden pelastajana.

Yllättäen pdf-tiedoston ominaisuuksista selviää, että ainakin alkuperäinen tiedosto, on juurikin tuon EFE:n toimitusjohtajan Ansgar Hahnin käsialaa.

Hetkinen, miten kunnan laskelma kiinteistöverotuloista voi olla saksalaisen tuulivoimayhtiön toimitusjohtajan käsialaa? Miten se on päätynyt kunnalle? Mikä on ollut silloisen kunnanjohtajan Pauliina Sarilon kytkös Ansgar Hahniin? Millainen on kunnanhallinnon ”avainhenkilöiden” rooli suhteessa saksalaisyhtiöön – kunnanjohtajahan toimii kuitenkin vain kunnanhallituksen esittelijänä?

Asia varmistuu EFE:n omistajayhtiön Epo Energyn kotisivuilta, missä ”Pyhäranta project” on edelleen listalla heidän omana hankkeenaan!

http://epo-energy.de/en/projects

Eli on täydellisen selvää, että Rohdaisten ja Kaunissaaren tuulivoimahankkeissa PyhärantaTuuli Oy:n toimitusjohtaja Markku Suomi on pelkkä bulvaani ja ”pyhärantalaisten omat” tuulivoimahankeet ovatkin, ihan aikuistenoikeasti, saksalaisia!

Raha (saksalainen) puhuu ja kuntalaiset vikisee!

 

Ahti Kohonen, Pyhäranta

8. maalis, 2015

Pyhärannan kunnanhallitus käsittelee ensi maanantaisessa, 9.3. kokouksessaan toistamiseen tekemäänsä valitusta Pyhärannan teknisen lautakunnan 23.9.2014 antamasta päätöksestä Annikki Lainion rakennuslupa-asiassa, jossa tämä on hakenut rakennuslupaa kiinteistölleen, joka sijaitsee Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueella tv 904.

Kunnanhallituksen päätösehdotuksessa annetaan Lainion ja teknisen lautakunnan valituksesta tekemiin vastineisiin nyt kunnanjohtaja Sarilon Turun hallinto-oikeudelle laatima vastaselvitys. Kunnanhallitus pysyy kannassaan, ettei vaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueille tulee myöntää rakennuslupia. Alkuperäisessä valituksessaan kunnanhallitus on viitannut maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 33 §:ään, jonka mukaan tuulivoima-alueilla on voimassa ehdollinen rakentamisrajoitus.

Ehdollinen rakentamisrajoitus ei liene terminä avautunut alkuperäisen valituksen tehneelle kunnanjohtaja Sarilolle. MRL 33 §:n ehdollisuus tarkoittaa nimenomaan, että ellei rakennuslupaa voida myöntää, on sen epääjä, tässä tapauksessa Pyhärannan kunta, hakijalle kohtuutonta haittaa aiheuttaessaan velvollinen joko lunastamaan ko. kiinteistön tai korvaamaan sen arvon mitätöitymisen. Muussa tapauksessa lupa tulee myöntää. Tästä johtuu pykälän liikanimi ”Rahat tai lupa” –pykälä.

Vastaselvityksen yhtenä sisältönä on kunnanjohtaja Sarilon rakennustarkastaja Olli Lahtoseen kohdistama arvostelu tämän konsultoidessa asiassa kunnanjohtajaa. Asetelma on toki niin, että rakennustarkastaja ja tekninen lautakunta käyttävät kunnassa ylintä päätäntävaltaa rakennuslupa ja –valvonta-asioissa. Mutta rakennustarkastaja onkin kysynyt kunnanjohtajan neuvoa siitä syntyykö kyseisessä tapauksessa ristiriita rakentamisrajoituksen ja velvollisuuslunastusten suhteen. Kunnanjohtajan myönteinen suhtautuminen on tulkittu niin, että rakennusluvan voi myöntää.

Todettakoon vielä se, että rakennuslupahakemuksesta valittaessaan Pyhärannan kunta on
teettämässä valtakunnallisestikin merkittävää ennakkotapausta, jonka esimerkin mukaan jo pelkästään Pyhärannassa useiden satojen maanomistajien kiinteää maaomaisuutta uhkaa maankäyttö- ja rakennusoikeuksien mitätöityminen. Korvausvelvollisuus on Suomen lain mukaan viime kädessä kuitenkin kunnalla.

Viimeistään tässä vaiheessa tulisi Pyhärannan kunnanhallituksen päättäjien havahtua ymmärtämään maanantaisen päätösehdotuksen merkitys ja sen laajat kielteiset vaikutukset. Sillä mitäpä tästä huolisi kunnanjohtaja Pauliina Sarilo; viimeisimmän tiedon mukaan hän on kevään aikana siirtymässä toisaalle ja toisiin tehtäviin. Onnea ja hyvää matkaa!


Helka Huttela, Pyhäranta

6. joulu, 2014

Kunnanjohtaja Pauliina Sarilo esittää 8.12. Pyhärannan kunnanhallitukselle, joka esittää kunnanvaltuustolle, että Pyhärannan kunta ei järjestä neuvoa-antavaa kunnallista kansanäänestystä sosiaali- ja terveysministeriön ehdottamasta 2 km minimisuojaetäisyydestä tuulivoimalan ja asutuksen välille. EU-direktiivi 2009/28/EY velvoittaa Suomen nostamaan uusiutuvien osuutta energian loppukäytöstä 38 % vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 maallemme uuden, kunnianhimoisen ilmasto- ja energiastrategian. Siinä tuulivoimalle asetetaan 6 TWh tuotantotavoite vuoteen 2020 mennessä. Korotettu tavoite on 9 TWh vuoteen 2025 mennessä.


Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta tuli voimaan 25.3.2011. Tuottaja voi syöttötariffina saada takuuhinnan tuulisähkölleen enintään 12 vuodeksi. Korotettua syöttötariffia maksetaan pörssisähkön hintaan verrattuna jopa yli kolminkertaisena vielä vuoden 2015 loppuun saakka. Syöttötariffi rahoitetaan valtion talousarvion ulkopuolelta suoraan sähkön kuluttajilta kerättävällä haittaverolla.


Tukijärjestelmässä on nerokas tuotantokatto. Takuuhinnan piiriin hyväksytään tuulivoimaloita, kunnes niiden yhteen laskettu nimellisteho ylittää 2 500 MW. Tarkoittaa, että vain osa hankkeista saa takuuhintaa tuottamalleen tuulisähkölle; nopeimmat saavat sitä jopa korotettuna. Tämä on suorastaan ylikuumentanut sijoituskeinottelijoiden
kilpajuoksua alalle.


Myös kaavoitusjärjestelmä lisäkannustaa tuulivoimarakentamiseen. Jo voimaan tulleet sekä vielä vireillä olevat maakuntakaavat mahdollistavat yhteensä jo noin 6 850 voimalan rakentamisen. Se vastaa nimellistehona jopa 20 800 MW kapasiteettia. Vireillä olevat tuulivoimayleiskaavat mahdollistavat vielä 2 150 voimalan rakentamisen vastaten noin 6 600 MW kapasiteettia.


Selvyyden vuoksi vielä: Kaavoituspotentiaali ylittää moninkertaisesti kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa asetetun vuoden 2025 tavoitteen. Tuotantotavoite (9 TWh) edellyttää vain noin 1 200–1 500 uuden voimalan rakentamista. Tuntuu, että tuulivoimaloita suunnitellaan ohjailusta huolimatta joka puolelle täysin koordinoimattomasti ja liikaa. Tuotantoon sijoitettavista investoinneista syöttötariffin lupaama yli 160 % takuuosinkotuotto on niin voimaperäinen suunnittelija.


Näinkö myös Pyhärannassa? Tietenkin. Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava on tuskin saanut lainvoiman, kun kunnanäidit ja -isät ovat jo päästäneet ainakin kolme erillistä tuulivoimatoimijaa huseeraamaan rajojen sisäpuolelle. Taloissa ja torpissa on kierrelty ja voideltu. Eipä aikaakaan kun tuulivoimaloiden rakennuspaikkoja on vuokrattu jo parisen kymmentä. Vuokratuloennuste hehtaarilta ylittää reilusti normaalilla metsätuotoilla saatavan. Raha tekee rauhalliseksi. Tuulivoimaloiden paikat on lukittu.


Sitten alkaa kiivas tuulivoimarakentamisen “suunnittelu ja rakennusluvittaminen”; kenellä kuntaa velvoittavan vuokrasopimuksen pykälällä, toisilla vähän vastuullisemmin muka kaavoituksen kautta, lopuilla ihan vaan suunnittelutarveratkaisulla rimaa hipoen. Vuorovaikutus ja yhteisvaikutusten tutkiminen ei tuulivoimatoimijaa kiinnosta. Se on pelkkä muodollisuus. Tärkeintä “suunnitelmissa” on ilmoittaa, vaikka klubiaskin kanteen piirrettynä, että tähän se tulee. Ja tähän, tähän, tähän ja tähän.


Päättäjät houkutellaan mukaan suunnittelupeliin ylioptimistisilla kiinteistöverotuotoilla. On ollut hauskaa vertailla; kuntapäättäjien ja lobbarijärjestö Suomen Tuulivoimayhdistyksen arviot veron suuruudesta poikkeavat melkoisesti. Esitetty kritiikki on vain rannalle jääneiden kateutta ja ilkeämielisyyttä. Koukkuun on jo käyty.


Entä tavallinen kuntalainen? Hän tajuaa, että mylly tulee takapihalle. Naapurin isäntäkin haluaa sen sinne. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei suojele kuntalaisparan maankäyttö- eikä rakennusoikeuksia; sillä rätkäistään korkeintaan rakennuskielto, perustuen siihen pykälään minkä muka kaikki muut ovat jo aikoja sitten tienneet. Kompensaatiosta ja velvollisuuslunastuksista ei kunnassa puhu kukaan. Niitä saa, jos on kokenut kohtuutonta
haittaa, jota kukaan ei koe, koska tämä on hyvä juttu, hei. Suojaetäisyyksiä ei tarvita, koska melua ei ole, koska ympäristöministeriön asetusta ei vaan kuulu.

Vai mitä Pyhärannan päättäjien käytöksestä voi päätellä. Kuntalaiset ovat monesti kysyneet näiden kantaa suojaetäisyyksiin tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä. Ei vastausta. Nyt 45 % äänioikeutetuista haluaisi kertoa oman kantansa kansanäänestyksellä. Vastaus on: meitä ei kiinnosta. Sitä paitsi meillä on sopimus propellimiesten kanssa.
No jotain olemme tekevinämme, mutta palaillaan.


No palaillaan vaan. Viimeistään sitten vaaliuurnilla.


Sauli Luttinen, Pro Pyhäranta ry:n hallituksen jäsen

17. kesä, 2014

Tietokonenäytöllä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä perhe ja kesäistä laatuaikaa viehkeässä venesatamassa. Alla lukee ”Valitse Uusikaupunki!” Toinen on havainnekuva Hyttyskarin pengerrykselle nousseesta, Tampereen Näsinneulaakin korkeammasta, teollisen luokan tuulivoimalasta, taustanaan pienimuotoista saaristoa. Vaikea uskoa - kuvien ottopaikoilla maantieteellistä välimatkaa olisi vain kilometri, pari. Vaikea uskoa - joku voima haluaisi, vaikka väkisin, yhdistää samaan kuvaan nämä kaksi vastakkaista ”idylliä”. Mikä voima? Miksi?

Uudenkaupungin päättäjillä oli kiireinen kevät. Tuulivoimayhtiö Propel Voima ja kaupungin rakennustoimi on pitänyt tuulivoimatilaisuuksia, ulkoiluttanut lautakuntia ”tuulipuistoissa” Honkajoella ja Porissa. Mörnen virastokäytävillä on mumistu, möristy ja tuulivoimalobattu rajusti. Lausuntoja on laadittu. Hakemuksia on täytetty, täydennetty, muutettu: suunnittelutarveratkaisu, poikkeamislupa, asemakaavamuutos. Tänään kiireinen työ saa päätöksensä. Tänään Ympäristö- ja lupalautakunta vihdoin päättää Hyttyskarin tuulivoimalasta. Ehditäänkin ajoissa! Mutta minne oli kiire?

Jokin aika sitten osuin nettisivulle, jolla saksalaisia sijoittajia houkuteltiin suomalaiseen tuulivoimabisnekseen. Meitä kehuttiin, vielä suurilta alueilta harvaan asuttuna, tuulivoiman valtavien mahdollisuuksien maana, jossa valtiovallan tavoite on 2020 mennessä nostaa uusiutuvan energian tuotanto 38%:iin. Kirsikkana kakussa olisi tuulisähkölle siirtymäajaksi suunnattu ennätyskorkea takuuhinta, jota valtio vuoden 2015 loppuun maksaisi jopa korotettuna syöttötariffina! Sijoituspaketin nimi oli sivulla ”Double Early Bird Bonus”. Lyhyen aikavälin (n. 7 vuotta) investoinneille uskallettiin luvata maksimaalista, jopa 160% tuottoa. Punastutti. Hölmöinäkö saksalaiset meitä pitävät?

Mutta totta se on, tuulivoimalobbarien kultaryntäys on alkanut! Tuulisähkölle kun maksetaan tänään normaaliin verrattuna lähes kolminkertaista hintaa. Koko nykyisen tuulivoimaklusterin (jo rakennettu + vireillä oleva) sähköntuotto on yhteensä jo n. 12.500 MW, mutta valtio lupaa takuuhinnan maksimissaan vain viidesosalle tästä. Kuka ehtii ensin; moni jää ilman! Korotettu syöttötariffi päättyy 31.12.2015. Siksi Suomenniemeä väsymättä risteilevät lobbarit tarjoavat hankkeitaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan; kuntaan ja kaupunkiin. Ja päätöksiä syntyy nopeasti, sen enempiä ihmettelemättä. Miten ne sen tekevät?

Valtiolle syöttötariffi on kustannusneutraali, sillä tuulivoimatuotannolle luvattu 2.000 milj. euron tuki verotetaan kuluttajilta sähkölaskussa. Kansalaiselle järjestely on kaikkea muuta kuin neutraali; sähkövero on tasavero ja rasittaa sitä enemmän mitä pienemmät tulot. Sitä raskaammalta tuntuu, kun verolla maksetaan ulkomaisten sijoitusrahastojen osinkotuloja.


Entä ne tuulimyllyt? Vero ei keräänny, takuuhintaa ei makseta, osinkoja ei jaeta, jos potkuri ei pyörähdä. Päättäjät ovat aina jonkin verran huolissaan kuntansa taloudesta. Mutta kuten ihmiset yleensä, hekin ovat mukavuudenhaluisia. Lobbari lupaa helppoa rahaa ja kohonnutta imagoa: kiinteistöverotuottoja, maanvuokratuloja, työpaikkoja, halpaa sähköä; ” ilmaista, vihreää energiaa”, maailman pelastumista, kohentuvalla taloudella säilyvää kunnan itsenäisyyttä jne. 2020 tulee pian, eli kiireesti nyt nimet vaan lupahakemukseen ja nuijaa pöytään. Hetken päättäjän työpöytä onkin vähän tyhjempi. ”Päivänkakkara” nousee. Asiat ovat kunnossa!

Tulee se vuosi 2020. Ulkomaisen laitetoimittajan asentajat ovat pystyttäneet lakeudet täyteen tuulimyllyjä. Maansiirto- ja betoniurakointi kilpailutettiin naapurikuntaan. Huoltotöitä hoitaa siihen erikoistunut ulkomainen huoltoyhtiö; säätö ja valvonta etäohjataan Saksasta tai Tanskasta. Voimalatoimijan tuulisähköstä saama myyntituotto (tehontuotto, n. 20-25% maksimitehosta, kerrottuna säätötariffilla) on n. 600.000-800.000 €/voimala/vuosi. Voitot ohjautuvat ulkomaisille osinkotileille. Valtio on päässyt eurooppalaisen standardin mukaiseen päästö- ja energiapoliittiseen tavoitteeseensa. Suunnitelma on osoittanut nerokkuutensa!

Miten kävi kuntalaisten? Kiinteistöveroa maksetaankin vain voimalan rakenteiden rakennuskustannusten 70%:n osalta; tuotto kunnalle muutamia tuhansia/vuosi/tuulivoimala. Tuulipuiston huoltotiestön lumenauraus ja muu kunnossapito työllistää yhden henkilön. Osa kuntalaisista saa hoitoa outoihin melusairauksiin. Osa näistä jaksaa edelleen vaatia korvauksia melualueella olevien kiinteistöjensä arvonmenetyksille; vielä ei tiedetä maksaako ne kunta vai valtio. Loput ovat muuttaneet pois. Kunnan heikko vetovoimaisuus ei houkuttele enää uusia yrityksiä. Pettyneet matkailijat kertovat, että ”siellä humisee aina”. Tuulivoimayrittäjä hakee yhtiötään konkurssiin. Syynä on lakimuutos; säätötariffi on käytetty loppuun. Tuulivoimaloiden purkamisesta yrittäjä ei tiedä. Vuokrasopimusten mukaan se jää maanomistajien vastuulle. Miten tässä näin kävi? Painajainen, josta tekisi mieli herätä jo!

Onneksi tänään on vielä tänään. Kuulen lintujen liverryksen. Aurinko paistaa. Venesatamassa näkyy vain purjeveneiden siroja mastoja. Ei edes tuule yhtään. On hetki aikaa pysähtyä ja miettiä syntyjä syviä. Todellakin. Ihmisen terveys ja hyvinvointi tulee yhteiskunnassa olla aina tärkeämpää kuin jonkun ilmastopolitiikan edistäminen. Jos tuulivoima on ainoa oikea ratkaisu, luulisi päättäjillä olevan malttia valmistella asiaa todellisten asiantuntijoiden ohjeistamana, suunnitteluttaa projektit aidon vuorovaikutustarkastelun siunaamina, hankkia kaikkien tahojen tuki näille erittäin laajoille rakennushankkeille. Tällä hetkellä käytössä on vain tuulivoimalobbareiden mainospuheet ja manipulointi.

Katso itseäsi, ukilainen! Ja kiitä onneasi! Vielä tänään on aikaa päättää toisinkin…

Sauli Luttinen, Turku

10. kesä, 2014

Tuulivoiman aiheuttamat terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Sosiaali- ja Terveysministeriön toukokuussa 2014 antaman uusimman kirjallisen lausunnon mukaan, tuulivoimaloita ei tule rakentaa 2 kilometriä lähemmäs asuinrakennuksia. Mikäli Pyhärantaan suunnitellut tuulivoimahankkeet toteutuisivat, olisi niiden etäisyys lähimpiin asutuksiin vain 650 metriä. Kunnan maapinta-alasta puolet jäisi tälle kahden kilometrin melualueelle, mukaanlukien Rohdaisten koulu ja päiväkoti.

Pyhärannan kunta ei tule taloudellisesti hyötymään näistä tuulivoimaloista. Kunnan arvioitu laskennallinen kiinteistöverotuotto on ensimmäisenä vuonna 6.300 eur per tuulivoimala. Tuulivoimaloiden kiinteistöverotuotto lasketaan seuraavalla tavalla:

3.600.000 eur (3MW tuulivoimalan kokonaishinta)

- 2.700.000 eur (vähennetään tuulivoimalan turbiinin ja siipien kustannukset)

= 900.000 eur (rungon, konehuoneen lasikuitukuoren ja perustuksen kustannukset)

- 270.000 eur (vähennetään 30%:n poistot)

= 630.000 eur (kustannus, josta lasketaan kiinteistövero)

6.300 eur (Pyhärannan kiinteistövero on 1% x 630.000 eur)

Kahdeksan tuulivoimalan osalta kokonaistuotto olisi 50.400 eur ensimmäisenä vuotena. Sen jälkeen tuotto laskee joka vuosi 2.5%:ia sekä vuotuisen inflaatiovähennyksen verran, jolloin 10 vuoden jälkeen näiden kahdeksan tuulivoimalan kokonaistuotto olisi enää noin 35.000 eur. Kunnan johto on tehnyt tuotto-oletukset alusta asti virheellisesti ja kunnanhallituksen puheenjohtaja on useaan otteeseen ilmoittanut kahdeksan tuulivoimalan kiinteistöverotuoton kunnalle olevan 200.000 – 250.000 eur per vuosi. Lisäksi kunnanjohtaja ei ole, pyynnöistä huolimatta, halukas kertomaan näiden tuulivoimaloiden tuottolaskelmia eikä niihin liittyviä riskejä.

Tuulivoimayhtiö PyhärantaTuuli Oy on noin vuosi sitten perustettu yhtiö, jonka osakepääoma on 10.000 euroa. Yhtiön omistus, hallituksen miehitys ja toimitusjohtajuus on yhden henkilön varassa. Yhtiö ei ole myöskään nimittänyt esim. tilintarkastajaa toiminnalleen. Yhtiö on käytännössä varaton toimimaan minkäänlaisessa roolissa paljon pääomia vaativassa voimalaprojektissa. Kuka korjaa tuulivoimalat pois maastosta, jos tuulivoimayhtiö menee konkurssiin tai viimeistään 10 - 12 vuoden kuluttua, kun tuki loppuu ja yhtiö ajetaan tarpeettomana konkurssiin? Maanomistajilla tuskin on rahaa tällaiseen tuulivoimaloiden satojatuhansia maksavaan purkutyöhön. Käytön jälkeen tuulivoimaloiden valtavat betoniperustukset (n. 600 m3) on tarkoitus jättää luontoon, lisäksi tuulimyllyt on suunniteltu osittain herkille pohjavesialueille ja turbiineissa on useita tonneja ympäristölle haitallisia nesteitä ja jotka syttyessään saattavat aiheuttaa metsäpaloja.

Tuulivoimassa ei ole mitään ekologista. Käyttöasteet ovat jopa alle 20 %:ia ja säätövoimaa (ydinvoimaa ja kivihiiltä) tulee olla ilman viivettä aina käytössä. Ainoa asia mikä pitää tuulivoimateollisuuden käynnissä, ovat yhteiskunnan verovarat. Keväällä päätetyt lapsilisäleikkaukset tulisi katettua moninkertaisesti tuulivoiman vuotuisilla tukiaisilla.

Tuulivoimaloiden läheisyys, määrä, koko ja keskittyminen Pyhärannan kokoiselle pienelle alueelle romahduttavat kiinteistöjen arvoja noin 30 %:lla koko kunnan alueella. Tämä tarkoittaa valtavia henkilökohtaisia tragedioita, konkursseja jne. Myös liiketoiminta tulee koko kunnan alueella kokemaan merkittäviä takaiskuja kasvaneiden rahoituskustannusten, laskevien vakuusarvojen sekä yleisesti heikentyneen toimintaympäristön takia.

Tuulivoimaloiden tarvitsemat 15 m leveät tiet ja yli 30 m laajat kääntöpaikat sekä jalkapallokentän kokoiset pystytysalueet vaativat laajoja metsän raivauksia. Tuulivoimaloiden takia Pyhärannan idyllinen maalaismaisema muuttuu tuottamattomaksi tuulivoimateollisuusalueeksi. Asukkaiden liikkumista maastossa rajoitetaan, koska suunniteltujen tuulivoimaloiden suojavyöhykkeiden sisään jää seitsemän prosenttia kunnan maapinta-alasta.

Pyhärannan kunnanjohtajan järjetön visio on, että Pyhäranta tunnetaan tuulivoimaloistaan. Tuulivoimapaikkakunta ei ole kiinnostava ja siksi Pyhärannan kunnasta tulee yhä voimakkaammin muuttotappiollinen. Tällaista syöksykierrettä ei pystytä katkaisemaan, verotulot pienenevät, kustannukset kasvavat, julkinen velka lisääntyy – koko kunta näivettyy. Tätä tulevaisuutta ei pidä hyväksyä.

Juha Pakomäki, Pyhäranta