17. kesä, 2014

Katso itseäsi, ukilainen

Tietokonenäytöllä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä perhe ja kesäistä laatuaikaa viehkeässä venesatamassa. Alla lukee ”Valitse Uusikaupunki!” Toinen on havainnekuva Hyttyskarin pengerrykselle nousseesta, Tampereen Näsinneulaakin korkeammasta, teollisen luokan tuulivoimalasta, taustanaan pienimuotoista saaristoa. Vaikea uskoa - kuvien ottopaikoilla maantieteellistä välimatkaa olisi vain kilometri, pari. Vaikea uskoa - joku voima haluaisi, vaikka väkisin, yhdistää samaan kuvaan nämä kaksi vastakkaista ”idylliä”. Mikä voima? Miksi?

Uudenkaupungin päättäjillä oli kiireinen kevät. Tuulivoimayhtiö Propel Voima ja kaupungin rakennustoimi on pitänyt tuulivoimatilaisuuksia, ulkoiluttanut lautakuntia ”tuulipuistoissa” Honkajoella ja Porissa. Mörnen virastokäytävillä on mumistu, möristy ja tuulivoimalobattu rajusti. Lausuntoja on laadittu. Hakemuksia on täytetty, täydennetty, muutettu: suunnittelutarveratkaisu, poikkeamislupa, asemakaavamuutos. Tänään kiireinen työ saa päätöksensä. Tänään Ympäristö- ja lupalautakunta vihdoin päättää Hyttyskarin tuulivoimalasta. Ehditäänkin ajoissa! Mutta minne oli kiire?

Jokin aika sitten osuin nettisivulle, jolla saksalaisia sijoittajia houkuteltiin suomalaiseen tuulivoimabisnekseen. Meitä kehuttiin, vielä suurilta alueilta harvaan asuttuna, tuulivoiman valtavien mahdollisuuksien maana, jossa valtiovallan tavoite on 2020 mennessä nostaa uusiutuvan energian tuotanto 38%:iin. Kirsikkana kakussa olisi tuulisähkölle siirtymäajaksi suunnattu ennätyskorkea takuuhinta, jota valtio vuoden 2015 loppuun maksaisi jopa korotettuna syöttötariffina! Sijoituspaketin nimi oli sivulla ”Double Early Bird Bonus”. Lyhyen aikavälin (n. 7 vuotta) investoinneille uskallettiin luvata maksimaalista, jopa 160% tuottoa. Punastutti. Hölmöinäkö saksalaiset meitä pitävät?

Mutta totta se on, tuulivoimalobbarien kultaryntäys on alkanut! Tuulisähkölle kun maksetaan tänään normaaliin verrattuna lähes kolminkertaista hintaa. Koko nykyisen tuulivoimaklusterin (jo rakennettu + vireillä oleva) sähköntuotto on yhteensä jo n. 12.500 MW, mutta valtio lupaa takuuhinnan maksimissaan vain viidesosalle tästä. Kuka ehtii ensin; moni jää ilman! Korotettu syöttötariffi päättyy 31.12.2015. Siksi Suomenniemeä väsymättä risteilevät lobbarit tarjoavat hankkeitaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan; kuntaan ja kaupunkiin. Ja päätöksiä syntyy nopeasti, sen enempiä ihmettelemättä. Miten ne sen tekevät?

Valtiolle syöttötariffi on kustannusneutraali, sillä tuulivoimatuotannolle luvattu 2.000 milj. euron tuki verotetaan kuluttajilta sähkölaskussa. Kansalaiselle järjestely on kaikkea muuta kuin neutraali; sähkövero on tasavero ja rasittaa sitä enemmän mitä pienemmät tulot. Sitä raskaammalta tuntuu, kun verolla maksetaan ulkomaisten sijoitusrahastojen osinkotuloja.


Entä ne tuulimyllyt? Vero ei keräänny, takuuhintaa ei makseta, osinkoja ei jaeta, jos potkuri ei pyörähdä. Päättäjät ovat aina jonkin verran huolissaan kuntansa taloudesta. Mutta kuten ihmiset yleensä, hekin ovat mukavuudenhaluisia. Lobbari lupaa helppoa rahaa ja kohonnutta imagoa: kiinteistöverotuottoja, maanvuokratuloja, työpaikkoja, halpaa sähköä; ” ilmaista, vihreää energiaa”, maailman pelastumista, kohentuvalla taloudella säilyvää kunnan itsenäisyyttä jne. 2020 tulee pian, eli kiireesti nyt nimet vaan lupahakemukseen ja nuijaa pöytään. Hetken päättäjän työpöytä onkin vähän tyhjempi. ”Päivänkakkara” nousee. Asiat ovat kunnossa!

Tulee se vuosi 2020. Ulkomaisen laitetoimittajan asentajat ovat pystyttäneet lakeudet täyteen tuulimyllyjä. Maansiirto- ja betoniurakointi kilpailutettiin naapurikuntaan. Huoltotöitä hoitaa siihen erikoistunut ulkomainen huoltoyhtiö; säätö ja valvonta etäohjataan Saksasta tai Tanskasta. Voimalatoimijan tuulisähköstä saama myyntituotto (tehontuotto, n. 20-25% maksimitehosta, kerrottuna säätötariffilla) on n. 600.000-800.000 €/voimala/vuosi. Voitot ohjautuvat ulkomaisille osinkotileille. Valtio on päässyt eurooppalaisen standardin mukaiseen päästö- ja energiapoliittiseen tavoitteeseensa. Suunnitelma on osoittanut nerokkuutensa!

Miten kävi kuntalaisten? Kiinteistöveroa maksetaankin vain voimalan rakenteiden rakennuskustannusten 70%:n osalta; tuotto kunnalle muutamia tuhansia/vuosi/tuulivoimala. Tuulipuiston huoltotiestön lumenauraus ja muu kunnossapito työllistää yhden henkilön. Osa kuntalaisista saa hoitoa outoihin melusairauksiin. Osa näistä jaksaa edelleen vaatia korvauksia melualueella olevien kiinteistöjensä arvonmenetyksille; vielä ei tiedetä maksaako ne kunta vai valtio. Loput ovat muuttaneet pois. Kunnan heikko vetovoimaisuus ei houkuttele enää uusia yrityksiä. Pettyneet matkailijat kertovat, että ”siellä humisee aina”. Tuulivoimayrittäjä hakee yhtiötään konkurssiin. Syynä on lakimuutos; säätötariffi on käytetty loppuun. Tuulivoimaloiden purkamisesta yrittäjä ei tiedä. Vuokrasopimusten mukaan se jää maanomistajien vastuulle. Miten tässä näin kävi? Painajainen, josta tekisi mieli herätä jo!

Onneksi tänään on vielä tänään. Kuulen lintujen liverryksen. Aurinko paistaa. Venesatamassa näkyy vain purjeveneiden siroja mastoja. Ei edes tuule yhtään. On hetki aikaa pysähtyä ja miettiä syntyjä syviä. Todellakin. Ihmisen terveys ja hyvinvointi tulee yhteiskunnassa olla aina tärkeämpää kuin jonkun ilmastopolitiikan edistäminen. Jos tuulivoima on ainoa oikea ratkaisu, luulisi päättäjillä olevan malttia valmistella asiaa todellisten asiantuntijoiden ohjeistamana, suunnitteluttaa projektit aidon vuorovaikutustarkastelun siunaamina, hankkia kaikkien tahojen tuki näille erittäin laajoille rakennushankkeille. Tällä hetkellä käytössä on vain tuulivoimalobbareiden mainospuheet ja manipulointi.

Katso itseäsi, ukilainen! Ja kiitä onneasi! Vielä tänään on aikaa päättää toisinkin…

Sauli Luttinen, Turku