6. joulu, 2014

Kuin tuuleen huudettu

Kunnanjohtaja Pauliina Sarilo esittää 8.12. Pyhärannan kunnanhallitukselle, joka esittää kunnanvaltuustolle, että Pyhärannan kunta ei järjestä neuvoa-antavaa kunnallista kansanäänestystä sosiaali- ja terveysministeriön ehdottamasta 2 km minimisuojaetäisyydestä tuulivoimalan ja asutuksen välille. EU-direktiivi 2009/28/EY velvoittaa Suomen nostamaan uusiutuvien osuutta energian loppukäytöstä 38 % vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 maallemme uuden, kunnianhimoisen ilmasto- ja energiastrategian. Siinä tuulivoimalle asetetaan 6 TWh tuotantotavoite vuoteen 2020 mennessä. Korotettu tavoite on 9 TWh vuoteen 2025 mennessä.


Laki uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta tuli voimaan 25.3.2011. Tuottaja voi syöttötariffina saada takuuhinnan tuulisähkölleen enintään 12 vuodeksi. Korotettua syöttötariffia maksetaan pörssisähkön hintaan verrattuna jopa yli kolminkertaisena vielä vuoden 2015 loppuun saakka. Syöttötariffi rahoitetaan valtion talousarvion ulkopuolelta suoraan sähkön kuluttajilta kerättävällä haittaverolla.


Tukijärjestelmässä on nerokas tuotantokatto. Takuuhinnan piiriin hyväksytään tuulivoimaloita, kunnes niiden yhteen laskettu nimellisteho ylittää 2 500 MW. Tarkoittaa, että vain osa hankkeista saa takuuhintaa tuottamalleen tuulisähkölle; nopeimmat saavat sitä jopa korotettuna. Tämä on suorastaan ylikuumentanut sijoituskeinottelijoiden
kilpajuoksua alalle.


Myös kaavoitusjärjestelmä lisäkannustaa tuulivoimarakentamiseen. Jo voimaan tulleet sekä vielä vireillä olevat maakuntakaavat mahdollistavat yhteensä jo noin 6 850 voimalan rakentamisen. Se vastaa nimellistehona jopa 20 800 MW kapasiteettia. Vireillä olevat tuulivoimayleiskaavat mahdollistavat vielä 2 150 voimalan rakentamisen vastaten noin 6 600 MW kapasiteettia.


Selvyyden vuoksi vielä: Kaavoituspotentiaali ylittää moninkertaisesti kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa asetetun vuoden 2025 tavoitteen. Tuotantotavoite (9 TWh) edellyttää vain noin 1 200–1 500 uuden voimalan rakentamista. Tuntuu, että tuulivoimaloita suunnitellaan ohjailusta huolimatta joka puolelle täysin koordinoimattomasti ja liikaa. Tuotantoon sijoitettavista investoinneista syöttötariffin lupaama yli 160 % takuuosinkotuotto on niin voimaperäinen suunnittelija.


Näinkö myös Pyhärannassa? Tietenkin. Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaava on tuskin saanut lainvoiman, kun kunnanäidit ja -isät ovat jo päästäneet ainakin kolme erillistä tuulivoimatoimijaa huseeraamaan rajojen sisäpuolelle. Taloissa ja torpissa on kierrelty ja voideltu. Eipä aikaakaan kun tuulivoimaloiden rakennuspaikkoja on vuokrattu jo parisen kymmentä. Vuokratuloennuste hehtaarilta ylittää reilusti normaalilla metsätuotoilla saatavan. Raha tekee rauhalliseksi. Tuulivoimaloiden paikat on lukittu.


Sitten alkaa kiivas tuulivoimarakentamisen “suunnittelu ja rakennusluvittaminen”; kenellä kuntaa velvoittavan vuokrasopimuksen pykälällä, toisilla vähän vastuullisemmin muka kaavoituksen kautta, lopuilla ihan vaan suunnittelutarveratkaisulla rimaa hipoen. Vuorovaikutus ja yhteisvaikutusten tutkiminen ei tuulivoimatoimijaa kiinnosta. Se on pelkkä muodollisuus. Tärkeintä “suunnitelmissa” on ilmoittaa, vaikka klubiaskin kanteen piirrettynä, että tähän se tulee. Ja tähän, tähän, tähän ja tähän.


Päättäjät houkutellaan mukaan suunnittelupeliin ylioptimistisilla kiinteistöverotuotoilla. On ollut hauskaa vertailla; kuntapäättäjien ja lobbarijärjestö Suomen Tuulivoimayhdistyksen arviot veron suuruudesta poikkeavat melkoisesti. Esitetty kritiikki on vain rannalle jääneiden kateutta ja ilkeämielisyyttä. Koukkuun on jo käyty.


Entä tavallinen kuntalainen? Hän tajuaa, että mylly tulee takapihalle. Naapurin isäntäkin haluaa sen sinne. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei suojele kuntalaisparan maankäyttö- eikä rakennusoikeuksia; sillä rätkäistään korkeintaan rakennuskielto, perustuen siihen pykälään minkä muka kaikki muut ovat jo aikoja sitten tienneet. Kompensaatiosta ja velvollisuuslunastuksista ei kunnassa puhu kukaan. Niitä saa, jos on kokenut kohtuutonta
haittaa, jota kukaan ei koe, koska tämä on hyvä juttu, hei. Suojaetäisyyksiä ei tarvita, koska melua ei ole, koska ympäristöministeriön asetusta ei vaan kuulu.

Vai mitä Pyhärannan päättäjien käytöksestä voi päätellä. Kuntalaiset ovat monesti kysyneet näiden kantaa suojaetäisyyksiin tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä. Ei vastausta. Nyt 45 % äänioikeutetuista haluaisi kertoa oman kantansa kansanäänestyksellä. Vastaus on: meitä ei kiinnosta. Sitä paitsi meillä on sopimus propellimiesten kanssa.
No jotain olemme tekevinämme, mutta palaillaan.


No palaillaan vaan. Viimeistään sitten vaaliuurnilla.


Sauli Luttinen, Pro Pyhäranta ry:n hallituksen jäsen