8. maalis, 2015

Rahat tai lupa!

Pyhärannan kunnanhallitus käsittelee ensi maanantaisessa, 9.3. kokouksessaan toistamiseen tekemäänsä valitusta Pyhärannan teknisen lautakunnan 23.9.2014 antamasta päätöksestä Annikki Lainion rakennuslupa-asiassa, jossa tämä on hakenut rakennuslupaa kiinteistölleen, joka sijaitsee Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueella tv 904.

Kunnanhallituksen päätösehdotuksessa annetaan Lainion ja teknisen lautakunnan valituksesta tekemiin vastineisiin nyt kunnanjohtaja Sarilon Turun hallinto-oikeudelle laatima vastaselvitys. Kunnanhallitus pysyy kannassaan, ettei vaihemaakuntakaavan tuulivoima-alueille tulee myöntää rakennuslupia. Alkuperäisessä valituksessaan kunnanhallitus on viitannut maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 33 §:ään, jonka mukaan tuulivoima-alueilla on voimassa ehdollinen rakentamisrajoitus.

Ehdollinen rakentamisrajoitus ei liene terminä avautunut alkuperäisen valituksen tehneelle kunnanjohtaja Sarilolle. MRL 33 §:n ehdollisuus tarkoittaa nimenomaan, että ellei rakennuslupaa voida myöntää, on sen epääjä, tässä tapauksessa Pyhärannan kunta, hakijalle kohtuutonta haittaa aiheuttaessaan velvollinen joko lunastamaan ko. kiinteistön tai korvaamaan sen arvon mitätöitymisen. Muussa tapauksessa lupa tulee myöntää. Tästä johtuu pykälän liikanimi ”Rahat tai lupa” –pykälä.

Vastaselvityksen yhtenä sisältönä on kunnanjohtaja Sarilon rakennustarkastaja Olli Lahtoseen kohdistama arvostelu tämän konsultoidessa asiassa kunnanjohtajaa. Asetelma on toki niin, että rakennustarkastaja ja tekninen lautakunta käyttävät kunnassa ylintä päätäntävaltaa rakennuslupa ja –valvonta-asioissa. Mutta rakennustarkastaja onkin kysynyt kunnanjohtajan neuvoa siitä syntyykö kyseisessä tapauksessa ristiriita rakentamisrajoituksen ja velvollisuuslunastusten suhteen. Kunnanjohtajan myönteinen suhtautuminen on tulkittu niin, että rakennusluvan voi myöntää.

Todettakoon vielä se, että rakennuslupahakemuksesta valittaessaan Pyhärannan kunta on
teettämässä valtakunnallisestikin merkittävää ennakkotapausta, jonka esimerkin mukaan jo pelkästään Pyhärannassa useiden satojen maanomistajien kiinteää maaomaisuutta uhkaa maankäyttö- ja rakennusoikeuksien mitätöityminen. Korvausvelvollisuus on Suomen lain mukaan viime kädessä kuitenkin kunnalla.

Viimeistään tässä vaiheessa tulisi Pyhärannan kunnanhallituksen päättäjien havahtua ymmärtämään maanantaisen päätösehdotuksen merkitys ja sen laajat kielteiset vaikutukset. Sillä mitäpä tästä huolisi kunnanjohtaja Pauliina Sarilo; viimeisimmän tiedon mukaan hän on kevään aikana siirtymässä toisaalle ja toisiin tehtäviin. Onnea ja hyvää matkaa!


Helka Huttela, Pyhäranta